Nyt ollaan sitten päästy taas kiinni tallihommiin. Kyl on mukavaa olla taas hevosellinen :)

Pieniä vastoinkäymisiä on sattunut niin hevosten kuin koirani kanssa. Fiilus oli tieten lyönyt päätäänsä jotenkin tarhassa ollessaan noin kuukausi sitten. Aluksi ei huomattu mitään, muuta ku että toisesta sieraimesta tuli hieman liman sekaista verta/hyytymiä. Ajattelin vain, että josko limakalvot ovat kovilla (kroonisen keuhkotulehduksen takia).

Viikon kuluttua tästä verta tuli edelleen ja enemmän. Vain samasta sieraimesta aina. Soittelin eläinlääkäreitä läpi, epäilivät heti kasvainta. Yksi eläinlääkäri oli valmis tulemaan lopettamaan papparaisen 10 minsan päästä !!!

En kuitenkaan luottanut tällaisen elukkalääkärin mielipiteisiin. Odottelin pari päivää, että hevosten vakieläinlääkäri palaisi lomalta. Sain eläinlääkäri kiinni, ja tähän mennessä samanpuolen silmän päälle oli muodostunut patti ja sieraimesta verentulo laantunut. Mielessä vilahteli jopa pääntauti (mutta muut hevoset oli ihan terveitä), kasvain (melko aggressiivisesti patti oli kasvanut) yms.

Sain ajan Ylivieskan hevosklinikalle tähystykseen, eikä sieltä mitään erikoista löytynyt. Arveltiin, että oli tosiaankin lyönyt päänsä tarhassa eikä veri päässyt tarpeeksi nopeasti nenäontelosta läpi, joten se kasvatti sitten patin silmän päälle.

Fiilus jouduttiin melko vahvasti rauhoittamaan, otettiin verikokeet, joista selvisi ettei ole bakteeritulehdusta. Piikitettiin penisiliiniä tupla-annos (koska arvelimme ettei saada itse pistettyä kotona). Määräsi sitten oriprimiä jauheena.

Ongelma tuli, koska Fiilus ei syönyt lainkaan kaura-prix -seosta. Vain heinät kelpas.

Seuraavana iltana jouduin soittamaan uudestaan Lampin päivystävän eläinlääkärin. Fiilus meni heti makaamaan karsinassa, eikä syönyt tai juonut.

Eläinlääkäri tuli ja lämpöä oli 39,2C, pisti kipulääkettä ja penisiliiniä. Antoi jatkoa varten kipulääkettä jauheena ja penisiliiniä. Jouduin itse siis opettelemaan penisiliinin piston hevosen kaulalihakseen. Ensimmäiset kerrat onnistui hyvin, mutta kun Fiilus virkosi ja oli oma itsensä jouduttiin pitelemään melko kovastikin kiinni, että sain aineet oikeaan paikkaan.

Nyt ruuna on jo oma itsensä, syö tosi hyvin (valkosipulin ansiosta) ja pattikin pienenee koko ajan.

Toivottavasti tästä selvittiin säikähdyksellä :)